Turkkilainen makeinen alkoi kiinnostaa minua ja muistin, että minullahan on makeistutkimusta kirjakaapissani. Luettuani sitä huomasin, että Lewis oli valinnut täydellisen kiusauksen symbolin, asian joka on todella houkutteleva ja jolla on historiaa.

Tim Richardson, jonka isoisä oli karamellikauppias ja isä hammaslääkäri, on jatkanut omalla tavallaan sukuperinnettä. Hän on tutkinut makeisia. Hän kertoo kirjassaan "Sweets. A History of Temptation" (Bantam 2003), että juuri turkkilaisten makeisten maistaminen teki hänestä karamellien tutkijan.

Hän kuvaa turkkilaisen makeisen (lokum rahat) sanoilla "pink cubes of delight, entirely smothered in pure white icing sugar."(s. 50) Ohut tomusokeri, joka leijailee vaaleanpunaisten ruusuvedelle tuoksuvien makeisten ympärillä, on niille ominaista. Niitä tarjoillaan usein pistachio-pähkinöiden kera. Richardsonin mielestä maailman parhaita turkkilaisia makeisia saa Istanbulin egyptiläisestä basaarista (Grand Bazaar). Ne ovat höyhenen kevyitä ja pehmeitä.

Richardson on sitä mieltä, että turkkilaiset apteekkarit keksivät nämä makeiset jo 800-luvulla yskänlääkkeen kehittämisen ohella. Hän on sitä mieltä, että ne ovat eroottisia makeisia ja viittaa erääseen kohtaan Dickensillä, joka ei erotiikkaa muutoin juuri tuonut esille kirjoissaan. Ainakin ne ovat eksoottisia. Ne ovat äärimmäisen mielihyvän symboleja. Lapselle sitä lienevät juuri makeiset, joita Lewis ei suinkaan halua kieltää lapsilta. Päinvastoin, sillä myös Aslan antaa näitä makeisia Edmundille. Mutta Valkea velho houkuttelee Edmundin pettämään sisaruksensa niiden avulla.

Turkish Delightin myynti noussut Englannissa 200%

Turkish Delight –makeisten myynti on noussut Englannissa 200%. Amerikkalainen toimittaja on sitä mieltä, että suuri suosio johtuu siitä, että englantilaiset päällystävät turkkilaisen makeisen suklaalla, mikä on rappeutumisilmiö aitojen turkkilaisten makeisten ystävien mielestä. En ole löytänyt vielä yhtään kuluttajille suunnattua reseptiä noihin suklaamakeisiin, joista on kuva toisessa Turkish Delight –kirjoituksessani.

Narnia-kirjojen ja C. S. Lewisin suuresta suosiosta huolimatta amerikkalaiset eivät pidä Turkish Delight –makeisista. Siellä sitä on vain etnisissä kaupoissa, nähtävästi turkkilaisissa ja libanonilaisissa.Huomasin jo vaihto-oppilaana ollessani, että amerikkalaisilla on aivan erilainen maku karkkien suhteen kuin meillä eurooppalaisilla. Heidän makeisensa maistuivat minusta hirvittävän pahoilta. He eivät pidä myöskään tummasta suklaasta, myöntää artikkelin kirjoittajakin. Samalta sivulta löytyy Wikipedian perinteinen Turkish Delight –resepti.

Independent kertoo turkkilaisesta makeisesta muitakin tarinoita.

Keskustelua Turkish Delight -makeisista. Candy Addictin blogissa.

Lisäys vuonna 2011: Turkkilaisen makeisen resepti suomeksi löytyy Nami-hiiren blogista