18967.jpg

C.S. Lewis on sanonut, että hän esitti itselleen [tyypillisen kirjailijan] kysymyksen: Entä jos olisi sellainen maa kuin Narnia? Entä jos Jeesus tulisi sinne leijonana? Mitä tapahtuisi?

Narnia-kirjoja sanotaan usein allegorioiksi kristinuskosta. Lewis oli itse eri mieltä, ja hänenhän allegorian asiantuntijana pitäisi tietää asia. Hän sanoi, ettei ajatellut, että esitetäänpä nyt millainen Jeesus todella on kuvaamalla hänet Narnian leijonana [=allegoria].<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

C.S. Lewis oli erittäin perehtynyt teologiaan, mutta Narnia-kirjoissa hän on keskittynyt vain kaikkein tärkeimpiin seikkoihin, jotka ovat keskeisiä kristinuskolle. Hän on esittänyt ne enimmäkseen eloisien kielikuvien kautta.

Uskontoa konventionaalisessa mielessä ei mainita. Narnia-kirjat eivät saarnaa, eivät myöskään moralisoi. Lewis uskoi, että hänen aikansa lapset saattaisivat joutua kokemaan kovia aikoja, jopa atomisodan. Heitä tulisi auttaa kestämään ne.

Mutta Lewis oli ehdottomasti sitä mieltä, että kirjailijan onnistuminen riippuu kokonaan kirjallisista ominaisuuksista. C.S. Lewisin mielipiteet taiteesta ja uskonnosta eivät myöskään ole koskaan siirappimaisen naiiveja ja romanttisia, vaan rautaisen asiallisia ja syvällisiä.

Lewisin itsensä mukaan Narnia-kirjoista voi löytää seuraavat klassiselle kristinuskolle keskeiset kohdat, sellaisina kuin ne voisivat olla Narnian kaltaisessa maailmassa:

Taikurin sisarenpoika: Narnia luominen ja pahan tulo Narniaan.

Velho ja leijona: Sijaiskuolema ja ylösnousemus.

Prinssi Kaspian: todellisen uskonnon paluu korruption jälkeen

Uskon ja epäuskon välinen taistelu tulee selvimmin esille tässä kirjassa. Vanhan Narnian kannattajat elävät piilossa vainottuina. Valloittajakansa väittää, ettei vanhaa Narniaa ole ollut koskaan olemassakaan. Prinssi Kaspianin yksityisopettaja tohtori Kornelius, Narnian kääpiöiden jälkeläinen, on etsinyt koko ikänsä jälkiä vanhoista ajoista. Toisinaan hänestä tuntuu, että hän kuulee kääpiöiden rumpujen ääneen jostakin kaukaa. Piilossa elävien narnialaisten joukossa on uskovia ja epäilijöitä.

Kun Kornelius kysyy Mäyrä Trufflehunterilta, uskooko tämä vanhoihin aikoihin, tämä vastaa, että eläimet eivät muutu, ne eivät unohda. Trufflehunter uskoo Aslaniin ja kertomuksiin vanhoista ajoista.

Myös Aslaniin uskovilla voi olla epäilyksiä: Vain Lucy näkee Aslanin, joka haluaa johtaa heidät metsän halki. Toiset eivät näe, vaikka tuijottavat silmänsä kipeiksi. Ja kun Aslan ei tule, vaikka häntä on kutsuttu torven soitolla (rukouksen symboli), jotkut siirtyvät toiselle puolelle. Jotkut ovat jopa valmiita kutsumaan takaisin valkoisen velhon.

Aslanin paluu on suuri ilon aika. Erityisen iloinen on Kaspianin lastenhoitaja, joka kertoi Kaspianille vanhoista ajoista ja joka karkotettiin sen vuoksi hovista.

Hevonen ja poika: kristinuskoon kääntyminen.

Kaspianin matkat: spiritualiteetti hiiri Riipitsiipin vaiheiden kuvauksessa

Eustace on alussa itserakas ilkimys, joka pitää itseään muita parempana. Kun hänen pahuutensa on saavuttanut huippunsa ja hänen lohikäärmemäiset ajatuksensa ovat muuttaneet hänet lohikäärmeeksi, hän tajuaa tilansa ja ottaa vastaan avun Aslanilta. Hän alkaa muuttua erilaiseksi ihmiseksi vähitellen.

20138.jpg

Hopeatuoli: jatkuva taistelu pahuuden voimia vastaan

Saduille on ominaista, että niissä vaaditaan tottelevaisuutta. Päähenkilö joutuu suorittamaan mitä oudoimpia tehtäviä. Hopeatuolissa Jill ja Eustace saavat myös tehtävän Aslanilta. Kun he ovat hajamielisiä tai laiskoja, he unohtavat melkein kaikki ohjeet, jotka Aslan on antanut, mutta lopussa päättävät, että edes kuolema ei voi estää heitä suorittamasta tehtävää. Aslan neuvoo Jilliä pitämään neuvot alati mielessä. 

20139.jpg

The Last Battle: Antikristus, maailmanloppu ja viimeinen tuomio.

Apina löytää leijonan taljan joesta ja pukee sen aasin päälle. Hän valehtelee narnialaisille, että Aslan on palannut ja houkuttelee heidät tottelemaan itseään sanoen olevansa Aslanin edustaja. Apina tekee liiton kalormenialaisten kanssa. He sanovat yhdessä, että Aslan ja Tash ovat sama (vaikka eivät itse usko sitä). Melkein kaikki narnialaiset antavat huijata itseään.

Lopulta on Narnian kuningas yksin pienen uskollisen joukon kanssa. Aslan ei tule apuun, ja heitä odottaa kohtalo tulla poltetuksi uhrina Tashille, joka on saapunut, kun häntä on kutsuttu. Mutta Aslankin on palannut. Narnian maailma tuhoutuu, mutta Aslan ottaa ystävänsä mukaansa maailmaan, jossa on ikuinen elämä, ja silloin heistä tuntuu, että he ovat lukeneet vasta yhden sivun, ja koko kirja on vielä lukematta. Se oli minusta ehkä kaikkein kiehtovin ajatus, kun luin sen nuorena opiskelijana. Se tulee uudestaan ja uudestaan mieleeni.

Lewis uskoi ikuiseen elämään: “There are no ordinary people. You have never talked to a mere mortal. Nations, cultures, arts, civilizations – these are mortal, and their life is to ours as the life of a gnat.”

Ei ole olemassa tavallisia ihmisiä, pelkkiä kuolevaisia. Kansakunnat, kulttuurit, taide, sivilisaatiot – ne ovat kuolevaisia ja niiden elämä on meidän elämäämme verrattuna kuin itikka.

Lewisin itsensä mukaan valkoinen velho ja Tash edustavat paholaista, Peter rohkeaa ja viisasta kristittyä, Riipitsiip on ritarin edustaja sekä vahvuudessaan että heikkouksissaan. Edmund on kuten Juudas petturi, mutta hän katuu ja saa anteeksi. Joulupukki, joka antaa Aslanin seuraajille lahjoja, jotta nämä jaksaisivat taistella pimeyden valtoja vastaan, on Pyhän Hengen vastine.

20140.jpg

Picture: Dover        Merry Narnian Christmas!