3.Huumori<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lapsille on tärkeää, että kirjallisuus vaikuttaa heidän tunteisiinsa, ihmetyttää, itkettää ja naurattaa heitä. Siksi huumori on tärkeää lastenkirjallisuudessa. Mutta lapsilla on erilainen huumorintaju kuin aikuisilla. Lapsiin vetoavat eniten tilannekomiikka ja sanaleikit.

Esimerkkinä tilannekomiikasta voidaan ottaa vaikkapa se, miten Narnian eläimet kohtelevat Andrew-enoa. Ne eivät tiedä, mikä tämä on, eläin vai kasvi. Ne yrittävät ensin istuttaa hänet maahan. Kun se ei onnistu, ne syöttävät hänelle ohdakkeita, matoja ja hunajaa.

Kun lapset vievät vahingossa Valkoisen velhon Lontooseen, hän aiheuttaa siellä hämminkiä ja koomisia tilanteita. Jadis on tottunut muuttamaan palatseja tuhkaksi, mutta hänen taikansa ei toimi Englannissa. Hän on edelleen vahva ja heittää Letty-tädin ilmaan, mutta tämä putoaa onneksi patjalle, jota hän on ollut korjaamassa. Lontoon kaduilla ihmiset nauravat, kun Jadis sanoo olevansa kuningatar ja ajaa ajurinrattaita katolla seisten ja piiskaa heiluttaen.

Lewisin kuvaus Jadisista Lontoossa ärsytti erästä kriitikkoa, joka sanoi että ehkäpä kirjailija ylittää nonsense-lait tuomalla Boadicea-tyylisen pahan kuningattaren Lontoon kaduille. Kriitikon mielestä suuren skaalan pahuudella pitää olla arvokkuutta, etäisyyttä. Mutta minusta vaikuttaa siltä, että Lewis nimenomaan halusi tehdä Jadiksesta naurettavan. Hän ajatteli kuten Chesterton, että paha voidaan parhaiten voittaa huumorilla, sillä se ei pelkää mitään niin paljon kuin sitä, että sille nauretaan.

Lewisilla on myös sanaleikkejä ja vitsailua sivistyssanoilla. Näin on esimerkiksi Lucyn ja fauni Tumnuksen keskustelu Velhossa ja leijonassa, jonka lopussa fauni sanoo, että jos hän olisi ollut ahkerampi koululaisena, hän tuntisi kaikki ihmeelliset maat. Hän sanoo Lucya Vierashuone-maan Vaatekaappi-kaupungin asukkaaksi. Toisinaan on vakavan ja triviaalin sekoittamista, mikä naurattaa.

Jotkut kirjojen henkilöistä ovat karrikatyyreja kuten Eustace ja hänen perheensä tai Gumpasin hallitsija. Toisinaan on jopa ironiaa, joka ei vaikuta mukavalta – tai ainakin se poikkeaa kirjojen muutoin niin optimistisesta ilmapiiristä.

Jotkut henkilöt taas ovat herttaisella tavalla humoristisia kuten herra Majava, joka kiusoittelee vaimoaan, joka haluaa ottaa ompelukoneen mukaan pakomatkalle.