<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lewis kirjoittaa elämäkerrassaan Suprised by Joy, että elämä vastenmielisessä sisäoppilaitoksessa on hyvää valmentautumista kristinuskoon, sillä se opettaa toivoa. Se opettaa yhtä hyvin uskoa, sillä joka syksy uuden lukukauden alkaessa seuraava kesä tuntuu yhtä epätodelliselta ja kaukaiselta kuin taivas.

On luonnollista, että ihminen etsii jotakin, joka on enemmän kuin todellisuus. Kaipuu, Sensucht elää vahvana narnialaisissa ja lapsissa, jotka menevät Narniaan. Ritarillinen hiiri Riipitsiip oli haaveillut koko ikänsä pääsevänsä Aslanin maahan. Hän kertoo:

”…When I was in my cradle a wood woman, a Dryad, spoke this verse over me:

Where sky and water meet,

Where the waves grow sweet,

Doubt not Reepicheep,

To find all you seek,

There is the utter East.

‘I do not know what it means. But the spell of it has been on me all my life. (Voyage of the ‘Dawn Treader’,24)

Poikana Kaspian haaveilee vanhoista ajoista, jolloin eläimet osasivat puhua ja oli fauneja ja jättiläisiä ja muita tarujen eläimiä. Kun Kaspianista tulee vanhojen narnialaisten kuningas, hän haluaa mennä Riipitsiipin kanssa maailman ääriin ja Aslanin maahan.  Aslan käännyttää hänet takaisin. Vanhana miehenä Kaspian purjehtii jälleen kohti Aslanin maata. Jälleen aslan käännyttää hänet takaisin. Hänen täytyy palata omaan mahansa ja siirtyä sieltä Aslanin maahan kuoltuaan. Sillä matkalla toteutuu kuitenkin eräs hänen haaveistaan, hän saa nähdä meidän maailmamme.

Myös Shasta katsoo vuoriin päin ja haaveilee pohjoisesta maasta, sillä hän kuuluu sinne. Lewis haluaa korostaa sitä, että paikka – taivas – oli ensin. Kaipaamme sinne, koska kuulumme sinne.

Kaspianin matkoissa Aslan kertoo lapsille, että hänen maahansa johtaa ovi kaikista maailmoista. Tie johtaa virran yli, mutta Aslan on sillanrakentaja. Edmund ja Lucy ovat onnettomia, kun kuulevat, että eivät pääse enää koskaan Narniaan.

’It isn’t Narnia, you know,’ sobbed Lucy, ’It’s you. We shan’t meet you there. And how can we live, never meeting you?’

‘But you shall meet me, dear one.’ said Aslan.

‘Are – are you there too, Sir?’ said Edmund.

‘I am, ‘said Aslan. ‘But there I have another name. This was the very reason why you were brought to Narnia, that by knowing me here for a little, you may know me better there.’ (p.209)