(ks. myös kategoria 'satu')<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

(Nämä mielipiteet ovat vuonna 1970 ilmestyneestä tutkimuksestani. Ne kertovat siitä, millaisessa kirjallisessa ilmapiirissä Lewis ja hänen ystävänsä Tolkien loivat kirjansa.)

 

Professori Maija Lehtonen kirjoittaa Anni Swan –lisensiaattityössään vuonna 1958, että lastenkirjailija saattaa tuntea olevansa samassa tilanteessa kuin Tuhkimon sisarpuoli, joka yrittää työntää jalkaansa liian pieneen kenkään. Hänen täytyy rajoittaa persoonallisuuttaan saadakseen sen sopimaan lastenkirjallisuuden muottiin. Mutta jos hän toimii niin, tulos on keinotekoinen ja valheellinen. Hyvä lastenkirjailija ei tunne näitä sääntöjä ja vaatimuksia kahleiksi tai rangaistukseksi, päinvastoin hänen persoonallisuutensa pystyy tulemaan esille lastenkirjassa. (s. 305)

 

C.S. Lewis on sanonut, että  mielikuvitusihminen hänessä ("the imaginative man") vaikutti sen, että hän kirjoitti Narnian tarinat nimenomaan lapsille, ei kysellen mitä lapset haluavat ja siten yrittäen mukauttaa itsensä siihen, mitä sai selville. Lewis valitsi lastenkirjallisuuden ja siitä sadun alalajin, sillä se oli kirjallisuudenlaji, joka sopi parhaiten siihen, mitä hän halusi sanoa. Tietyt ajatukset ja kuvat hänen mielessään vaativat tätä kirjallisuudenmuotoa, "aivan kuten joku valitsee fuugan, koska se sopii hänen mielessään oleville aiheille ja sävelkuville."

 

Paul Hazard haluaa antaa lapsille unelmia, norsunluutornin taikametsän keskellä, keijuja tanssimassa kuutamossa.  Pian he ovat aikuisia, ja heillä on vain todellisuus. Lapset tarvitsevat kaikenlaisia kirjoja, varsinkin sellaisia jotka antavat tietoa ihmissydämestä. Hazard pitää Perrault'n saduista niiden oikeudenmukaisuuden ja totuudellisuuden vuoksi. Lasten kirjoissa täytyy olla syvällinen moraali, mutta ei moralisointia. Niissä pitää olla ikuisia totuuksia, jotka inspiroivat lapsen sisäistä elämää.

 

Ruotsalainen kirjailija ja kriitikko Lennart Hellsing on sitä mieltä, että lasten kirjojen pitäisi tarjota jotakin lapsille, joita he nyt ovat ja jotakin aikuisille, joita he tulevat olemaan. Tarvitaan kirjoja monille ja kirjoja muutamille. Bestsellerit eivät ole useinkaan parhaita aikuisten kirjoissa, samaa voi sanoa lastenkirjoista. Lastenkirjat eivät voi vaatia lukijaltaan paljon tietoa ja kokemusta. Mutta muussa mielessä lastenkirjoja koskevat samat vaatimukset kuin muutakin kirjallisuutta.

 

Hellsingin mielestä on tärkeää, että kirja valmistaa lasta elämään maailmassa, antaa hänelle turvallisuutta. "Ystävälliset" kirjat, jotka välttävät suuria ongelmia ja epämiellyttäviä asioita, eivät anna realistista kuvaa elämästä.

 

Kirjailijan täytyy muistaa, että lapsi on jo ihminen, jolla on tämänhetkiset kiinnostuksen kohteet, jotka kirjailijan tulisi tuntea jollakin tavalla. Mistä ovat lapset kiinnostuneita, millaista kieltä he käyttävät, mikä on tyypillistä tietynikäiselle lapselle? Pelkkä korkea taiteellinen taso ei riitä, jos kirja ei kiinnosta lasta tai jos kirjassa on vakavia moraalisia vikoja.

 

Kaikki kolme asiaa – esteettinen arvo, kiinnostavuus ja moraali – ovat tarpeen hyvässä lastenkirjassa. (Hellsing, 49) Hellsing näkee lastenkirjallisuudessa neljä tärkeää pyrkimystä.

1.    opettaa hallitsemaan kielen

2.    auttaa orientoitumaan ajassa ja tilassa

3.    opettaa sosiaalisuutta, sitä mikä on ihmisen paikka yhteiskunnassa (suhde toisiin ihmisiin).

4.    aktivoida lapsen elämänvoimaa

Kirjailija voi valita jonkin näistä päätehtäväkseen unohtamatta muitakaan. (Hellsing, 18)

 

Kirjailija Cornelia Meigs on sitä mieltä, että kautta aikojen lapset ovat löytäneet vaistomaisesti sen, mikä on heidän omaansa kirjallisuudessa. Yksityiset lapset tarvitsevat kuitenkin neuvoja ja apua kirjojen valinnassa. Tämän vuoksi on tehty kullekin ikäryhmälle sopivien kirjojen listoja.

 

Monet arvostelevat noita listoja sanoen, että ryhmät ovat monesti liian ahtaasti määriteltyjä. Hellsing on eräs niitä, joiden mielestä hyvät lastenkirjat sopivat sekä aikuisille että lapsille. C.S. Lewis ei pitänyt ollenkaan jaosta lastenkirjat ja aikuistenkirjat. Hän tiesi omasta kokemuksestaan, että lapsi voi nauttia myös ns. aikuistenkirjoista.

 

 

Maija Lehtonen, "Anni Swan", lic.thesis. University of Helsinki. 1958

Letters of C.S. Lewis, ed. with a Memoir by W.H. Lewis [Lewis's brother]. 1966.

 

Paul Hazard, Böcker, barn och vuxna. (engl. selostus) transl. Eva v.Zweigbergk. 1955. 60-62.

 

Lennart Hellsing, Tankar om barnlitteraturen. 1963.