2/7Loisto ja ylellisyys (splendour)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Narnian kuninkaiden loisto ja ylellisyys askarruttaa nykyajan lukijaa, kun hän vertaa sitä tavallisten narnialaisten ihmisten ja eläinten yksinkertaiseen elämään. Kuninkaat saattavat pelata shakkia kultaisilla nappuloilla, aterialla kukin ruokalaji tarjoillaan heille rumpujen päristessä ja torvien soidessa, kruunajaiset pidetään marmorisalissa, jota koristavat riikinkukonsulat seinän täydeltä. Kulta kimaltaa ja viini virtaa. (Velho ja leijona, engl. selostus kirjasta sivupalkissa)

Muinaisen Narnian aarrekammio on täynnä ritarinhaarniskoita ja niiden välissä on hyllyjä, jotka notkuvat aarteista: kulta- ja hopeakoruista ja jalokiviröykkiöistä. Timantteja, rubiineja, smaragdeja, topaaseja ja ametistejä on kasoittain ikään kuin ne olisivat vain marmorikuulia tai perunoita. (Kaspianin matkat, ks. sivupalkki)

Keskiajan kuvaukset keijujen loistosta saavat nykyajan lukijan epäilemään kirjoittajia vulgaarista mielikuvituksesta, jolla keijujen kuninkaasta on tehty miljonääri. Tämä käsitys johtuu nykyajan lukijan tietämättömyydestä. C.S. Lewis oli itse keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija ja alansa professori Cambridgen yliopistossa.

"Luxury and material splendour in the modern world need be connected with nothing but money and are also, more often than not, very ugly. But what a medieval man saw in royal and feudal courts and imagined as being outstripped in 'faerie' and far outstripped in Heaven, was not so. The architecture, arms, crowns, clothes, horses, and music were nearly all beautiful. They were all symbolical and significant – of sanctity, authority, valour, noble lineage or, at the very worst, of power. They were associated, as modern luxury is not, with graciousness and courtesy. They could therefore be ingeniously admired without degradation for the admirer."  C. S. Lewis, The Discarded Image: An introduction to Medieval and Renaissance Literature. <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Cambridge, 1964. 130–131)

Kahta lajia loistoa

Samalla tavalla Narnian loisto ei liity rahaan, vaan on symboli kauneudesta ja pyhyydestä. Se liittyy myös sivistykseen ja hyviin tapoihin. Siitä voi nauttia täysin. [Se on mielestäni samanlaista loistoa ja ylellisyyttä, jota voi nähdä nykyaikana myös Suomessa vain ikoneissa ja ortodoksisten kirkkojen koristelussa.]

Lewis asettaa Narnian loistokkuuden vastakohdaksi muiden fantasiamaailmansa ja Euroopan kansojen ylellisyyden. Tyrannien loisto ja ylellisyys saadaan alistamalla tavallinen ihminen elämään ryysyissä ja orjuudessa. Siihen liittyy huono maku ja moraalittomuus.

Kirjassa Hevonen ja poika hän kuvaa erään tyrannin, jonka vähäisimmätkin korut olivat arvokkaampia kuin kaikki Narnian ylimysten vaatteet ja aseet yhteenlaskettuina. Hänen asunsa on naurettavalla tavalla koristeellinen. Tyrannimaiset ylimykset lojuvat orjien kuljettamissa kantotuoleissa. Narnian ylimykset kulkevat jalkaisin ja ovat pukeutuneet mukaviin ja samalla kaunisiin vaatteisiin.

Kauneus ei ole epämukavaa Narniassa. Kuninkaallinen kruunukaan ei ole raskas kuten eurooppalaiset kruunut [vrt. Elisabet II:n kruunajaisvaatteet], vaan kevyitä ja siroja, sellaisia joita voi pitää päässään.

The Discarded Image:

Klikkaa kirjan kansi suureksi.

Näin arvostelee sitä kriitikko, joka arvostaa Lewisia nimenomaan keskiajan tuntijana.