72971.jpg

Kuvassa Helsingin Design Museon näyttelyesite "Kyyhky ja karitsa. Pyhä Helsingin kirkoissa." ( 31.3.-28.5.2006)

En voi mitään sille, että minua vieläkin harmittaa se tapa, jolla Narnia-kirjoja ja C.S. Lewisia käsiteltiin uusimmassa Onnimanni-lehdessä (1/2006), varsinkin kun olen maksanut jäsenmaksuja lehden kannatusyhdistykselle (Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutille) jo vuosikausia ja huomaan olevani tukemassa tällaista kirjallisuuskritiikkiä. Taina Parikan kirjoitus on Aslanin amputointia, jossa lapsilukijoiden rakastamasta leijonasta on jäänyt jäljelle vain kynnet ja karjunta.

CS Lewisin jumalakuva Narnia-kirjoissa on monipuolinen ja klassisen kristinuskon mukainen. Eräs merkittävimmistä kohtauksista on se, jossa hiiri Riipitsiip, Edmund ja Lucy saapuvat veneellä maailman äärelle ja kohtaavat siellä karitsan.

"Tulkaa aamiaselle", sanoi karitsa suloisella, pehmeällä äänellään.

Silloin he huomasivat, että nurmikolla paloi pieni nuotio ja siinä oli kaloja parilalla. He istahtivat nurmikolle ja söivät kalaa pitkästä aikaa nälkäisinä. Ja ruoka oli herkullisempaa kuin mikään, mitä he olivat maistaneet."

(CS Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin. - Narnian tarinat, 369-370.)

Karitsa muuttuu Aslan-leijonaksi, joka suutelee lapsia hyvästiksi ja lohduttaa heitä, kun he joutuvat jättämään Narnian. Aslan kertoo olevansa suuri sillanrakentaja eri maailmoiden välillä ja läsnä niissä kaikissa.

Samalla tavalla lohduttava on Aslan Shastalle, joka pakenee kirjassa "Hevonen ja poika" orjuudesta ja nukkuu erämaan kylmässä yössä yksin hevosensa kanssa. Shasta ei palele, sillä Aslan lämmittää häntä kuin iso kissa. Tällaisia rakastavia ja lempeitä puolia Jumalasta on runsaasti Narnia-kirjoissa."Narnia, rakasta, ajattele, puhu", sanoi Aslan Narnian luodessaankin.

Mitä tulee kirjailijoiden psykoanalysoimiseen, se kannattaisi jättää asiantuntijoille. Esimerkiksi Byattin ja Sodrén "Imagining Characters" on hieno esimerkki syvällisestä ja ymmärtävästä kirjallisuudentutkimuksesta. Siinä kirjailijoita ei ivata eikä murskata, vaan heihin suhtaudutaan ymmärryksellä ja lämmöllä.