Lewis sanoo, että tässä asiassa ei kirjailijan tule kysyä, mikä moraali sopii lapsille, sillä silloin lapsia tarkkaillaan ylhäältäpäin. Paremminkin pitää kysyä: mitä moraalia minä itse tarvitsen? Jos jokin asia ei kosketa kirjailijaa itseään, ei se varmasti kosketa lukijaakaan, olipa tämä aikuinen tai lapsi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Anna kuvien kertoa, Lewis sanoo (viitaten tässä tapaansa luoda eideettisen kykynsä avulla.) Niissä oleva moraali tulee elinikäisistä kokemuksista. Jos mitään moraalia ei näy, ei sitä pidä yrittää kirjoittaa keinotekoisesti. Siitä tulisi vain latteutta ja vääristelyä, pintakuohua. Olisi loukkaavaa tarjota lapsille sellaista.

Ole aito, kunnioita lasta

Meille on ilmoitettu ”korkeammalta taholta”, sanoo Lewis, että lapset ovat näissä asioissa todennäköisesti ainakin yhtä viisaita kuin me. Jos osaa kirjoittaa lapsille ilman moraalia, on parasta tehdä niin, jos kirjoittaa yleensäkään lapsille. Ainoa moraali, jolla on mitään arvoa, on se mikä tulee aidosti kirjailijan sisimmästä. (Chosen for Children…, 86)

Lewis ei pitänyt lapsia raaka-aineena, massana, jota muokataan. Mutta tulee toimia niin, että ei vahingoita heitä, ehkä voisi tehdä joskus jotain hyvääkin heille. Mutta sen täytyy tapahtua lasta kunnioittamalla, kuvittelematta olevansa kohtalo tai sallimus. Kirjallisuus ei ollut Lewisille myöskään itseilmaisua. Henkilökohtaiset kokemukset ovat arvokkaita vain välineenä, jonka kautta voi tulla jotain yleisesti hyödyllistä.

Vain kirjalliset tekijät

ratkaisevat kirjan onnistumisen

Lewis itse lähti matkalle Narniaan mukanaan muistot lapsuudesta ja ystävistä. Hän oli lukenut lapsuudestaan asti suunnattomasti kirjoja, ja hänellä oli kirjallisuudentutkijana ja yliopiston opettajana teoreettinen tieto tehtävästään. Hän tiesi, että kirjan onnistuminen johtuu aina kirjallisista tekijöistä, olipa kirjailijan maailmankatsomus mikä hyvänsä.