Narnia-kirjoissa voi havaita seitsemän teemaa, aihetta joita kirjailija pitää tärkeinä ja jotka ovat sulautuneet kirjan kokonaisrakenteeseen: vanhat, hyvät ajat; ylellisyys; ihmiset ja eläimet; ystävyys ja jäsenyys; onnellinen oppositio; musta ja valkoinen magiikka; ilon etsiminen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vanhat hyvät ajat

C.S. Lewisin kirjoissa yleensäkin ja varsinkin kirjoissa Velho ja leijona ja Prinssi Kaspian esitetään mielipide, että vanhat ajat olivat parempia kuin nykyiset. Velhossa ja leijonassa valkea velho on taikonut Narniaan ikuisen talven: ”always winter and never Christmas”. Aslanin puolella olevat piileksivät metsissä tai ovat noidan kiveksi jähmettämiä. Myöhemmin Narnian julman tyrannin kuningas Mirazin aikana vain harvat tiesivät vanhoista ajoista. Mutta ne, jotka tiesivät, kertoivat niistä muillekin ja haaveilivat vapaasta Narniasta. Vanhoina hyvinä aikoina nähtiin Aslan liikkuvan Narniassa ja hallitsijoina olivat toisesta maailmasta tulleet lapset, joiden hallitusaikaa muisteltiin Narnian kultaisena aikana.

C.S. Lewis ei pitänyt nykyajasta. Hän sanoi joskus itseään ”vanhaksi länsimaiseksi ihmiseksi”. Hän ajatteli, että viimeisten sadan vuoden aikana [noin 1850–1950] maailmassa oli tapahtunut niin suuri muutos, että ihmiset olivat muuttuneet uudeksi lajiksi.

Muutos on tapahtunut monilla aloilla. Uskonnollisen ja eettisen elämän normit ovat muuttuneet niin paljon, että voidaan puhua epäkristillistämisestä (”unchristening”). Kuninkaiden tilalle ovat tulleet poliittiset johtajat. Ja ennen kaikkea koneet ovat muuttaneet suhtautumisemme maailmaan. Kaikki haluavat sitä mikä on uutta, ja uutta pidetään aina parempana kuin vanhaa. Yhtenä esimerkkinä voi mainita, että Lewisille nopeus ja vauhti eivät olleet ihailtavia asioita. Hän sanoi, että jos matkustetaan nopeasti maisemien halki, menetetään se mikä matkustamisessa on parasta. Lewis teki pitkiä kävelyretkiä luonnossa, mikä selittää hänen luonnonkuvaustensa elävyyden ja yksityiskohtaisuuden.

Kirjassa Narnian viimeinen taistelu  apina haluaa tehdä kaikki narnialaiset orjiksi ja selittää käytöstään:

”We’ll be able, with the money you earn, to make Narnia a country worth living in. There’ll be oranges and bananas pouring in – and roads and big cities and schools and offices and whips and muzzles and cages and kennels and prisons – Oh, everything.” (The Last Battle, 33) [Sivut ovat lukemastani kirjasta.]

Apinan suuhun laitetut sanat ärsyttivät The Times Literary Supplementin kirjallisuusarvostelijaa, joka moitti Lewisia ”anarkistiksi” ja sivilisaation vastustajaksi. Lewis vastasi, että kriitikko tarkoitti sivilisaatiolla (civilization) suurkaupunkeja ja toimistoja, mutta Lewis oikeudenmukaisuutta, armeliaisuutta, sananvapautta, kunniantuntoa (honour) ja kohteliaisuutta. Hän sanoi, että on ikävää, että sanaa käytetään molemmissa merkityksissä. (Green, 51)

Kirjassa Kaspianin matkat maailman ääriin Eustace ei pidä merimatkasta:

”It’s madness to come out into the sea in a rotten little thing like this. Not much bigger than a lifeboat. And, of course, absolutely primitive indoors. No proper saloon, no radio, no bathrooms, no deck-chairs.” (s. 31)

Samassa kirjassa byrokraattinen Gumpas sallii orjakaupan ”olennaisena osana saarten taloudellista kehitystä”. Hän puhuu vain tilastoista ja edistyksestä. Kun Eustace on syönyt velhon ruokaa hän alkaa vihata veljeään ja majavaperhettä ja kahlatessaan kinosten halki kohti Velhon linnaa hän ajattelee, mitä hienoja teitä hän rakentaa, kun pääsee kuninkaaksi, kuinka monta autoa hän hankkii, millaisen elokuvateatterin ja rautatiet. Mutta Narnian asukkaat haluavat olla vapaita ja onnellisia. Heille ”back-to-the-nature” – ajattelu ei ole vastenmielistä”.