Kari Salmisen teemana Narnia-elokuvan arvostelussa on fantasia. (Kari Salminen: Jossakin on maa. Ilta Sanomat Plussa s. 50, 23.12.2005) Hän kirjoittaa aikuisista, jotka "rakentavat lapsille valtakuntia, joissa tapahtuu ihmeitä." Hän sanoo, että niitä "kirjoittavat sedät, jotka haluavat paeta maailmasta".<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eräs näistä Salmisen mainitsemista sedistä, JRR Tolkien sanoi, että fantasian luominen on sadun vaikein tehtävä. Tulee luoda toinen maailma. Se vaatii erityistä kykyä. Harvat uskaltavat yrittää sitä. Mutta kun he onnistuvat, syntyy harvinainen taideteos, kertomista sen alkuperäisimmässä ja voimakkaimmassa muodossaan.

 

Myös Ranskan akatemian jäsen Paul Hazard halusi, että lapsille annetaan unelmia, norsunluutorni taikametsän keskellä, keijuja tanssimassa kuutamossa. Lapset tarvitsevat varsinkin sellaisia kirjoja, jotka antavat tietoa ihmissydämestä. Lasten kirjoissa täytyy olla syvällinen moraali, mutta ei moralisointia. Niissä pitää olla ikuisia totuuksia, jotka inspiroivat lapsen sisäistä elämää. Mika Waltari kirjoitti, että ei ole pieni asia eikä vähäinen saavutus, että ihminen saadaan vaikkapa vain tunniksi unohtamaan elämänsä kovuus ja huolet.  

 

Olen niitä ihmisiä, jotka tuntevat loputonta kiitollisuutta kirjallisuutta kohtaan. Sukeltaminen Topeliuksen, Walter Scottin ja Charles Dickensin maailmoihin - jotka olivat minulle lapsena fantasiaa - sai minut unohtamaan sota-ajan jälkeisen elämän ankeuden ja köyhyyden ja uskomaan, että elämässä on muutakin kuin arki.

 

Jos Narnia-elokuvat voivat antaa jotain vastaavaa nykyajan levottomassa ja turvattomassa maailmassa eläville lapsille, meidän kannattaa ottaa ne vastaan innostuksella ja ilolla.

 

Salmisen arvostelun viimeinen lause on kiinnostava ja arvoituksellinen: "Eläimet puhuvat, ja kannattaa kuunnella, mitä sanottavaa niillä on."  

 

Iltalehden elokuva-arvostelu  myös tässä